Heipsis taas!

Istuessani junassa Helsingistä Poriin kuulin eilen, kun kaksi naista
keskusteli "lukemiskerhosta". Tai toinen heistä kertoi, miten ulkomailla
ollessaan (Englannissa vissiin) oli kuullut tuosta "lukemiskerhosta", joka
oli hänestä vallan hullunkurinen ajatus. Siinä ihmiset kokoontuivat joka
viikko yhteen ja lukivat ääneen jotain klassikkokirjaa. "Kyllä siinä
vissiin sitten kuitenkin tutustuu niihin ihmisiinkin", nainen kommentoi. :)

Meidän kirjallisuusryhmä on mielestäni hedelmällisempi malli, tarjoaahan
se keskusteluja, mutta sain idean, että tuosta mallista voisi ottaa meille
mausteeksi tuon ääneenlukemisen. Itse ainakin tykkään kuunnella, kun joku
lukee ääneen kaunokirjallisuutta, ja kovin harvoin siitä nykyään saa
nauttia. Oon jostain lukenut, että kaunokirjallisuuden kuunteleminen on
jotenkin kehittävä hommeli - ja mukava ainakin, tulee mieleen lapsuuden
iltasadut :)

Joten ehdotan, että voitaisiin tästä lähtien jokaisen Luotaajat-tapaamisen
alussa kuunnella hetki ääneenluettua novellia/runoja/pakinaa tms.
Vastuussa valinnasta ja lukemisesta voisi olla aina sen kerran kirjaa
ehdottava, koska hän ainakin olisi paikalla, mutta hänellä ei olisi vielä
liikaa muuta tehtävää, kuten esim. emännällä. Ehdotettavia kirjoja
valitessa olisi muutenkin luontevaa samalla valita pätkä ääneenluettavaksi.

Ajattelin, että se voisi olla mitä tahansa kaunokirjallista kohtuullisen
mittaista (ehkä 5-10 min?), tietenkin olisi hyvä, jos se jotenkin
johdattaisi saman kerran aiheeseen tai toisi siihen jotain lisänäkökulmaa
ja ajateltavaa. Kuuntelemaan rauhoittuminen olisi muutenkin musta hyvä
alku tapaamiselle, kun ainakin mulla on joskus vaikeuksia hypätä
viikonlopun menosta syvälliseen kirjakeskusteluun (tulee mieleen sata
muuta juttua josta haluaisi puhua muitten kanssa jne).

Mitä mieltä olette? Esittäkää kantanne! Jos idea saa kannatusta, niin voin
siis itse valita ja lukea seuraavan kerran jutun, kun kerta ehdotan kirjaa.

Katriina