Huikan myöhässä tämä taitaa tulla. Olen jo ehtinyt unohtaa, mitä oikein
oltiin puhuttu, mutta enköhän saa kirjoitettua ainakin jotain...

Luotaajat tapasivat 28.11 Miran luona. Paikalla olivat Riitta, Jenni,
Harri, Pauliina, Mira ja Tintti. Luettava kirja oli Muumilaakson marraskuu,
joka on muumikirjaksi sillä tavalla poikkeuksellinen, että se ei kerro itse
muumiperheestä. Muumiperhe on matkalla ja taloon ovat muuttaneet Hemuli,
Vilijonkka, Tuhto-homssu, Ruttuvaari ja Mymmeli. Myös Nuuskamuikkunen on
kääntynyt takaisin matkaltaan etsimään kadonneita säveliä. Poikkeuksellista
on myös alakuloisuus. Ehkäpä erilaisuus selittyy sillä, että Muumilaakson
marraskuu on Tove Janssonin viimeinen muumikirja. Hahmot edustavat eri
ihmistyyppejä kärjistettyinä. Tyypit ovat kuitenkin kovin yksipuolisia,
koska niillä ei näytä olevan muuta kuin ongelmansa: Ruttuvaarilla
yksinäisyys, homssulla äidin kaipuu, Vilijonkan neuroottisuus ja Hemuli
yritti leikkiä Muumipappaa. Muumiperhettä ei tuntenut kunnolla muut kuin
Mymmeli ja Nuuskamuikkunen, jotka olivat tavallaan eri sarjaa kuin muut
hahmot. Loput otuksista olivat tulleet etsimään apua ongelmiinsa
Muumilaaksosta, koska ajattelivat, että siellä on aina kaikki hyvin. Niille
perhe kasvoi niin ihanaksi ja ihmeelliseksi, että alkoi jo olla ahdistava.
Nuuskamuikkunen auttoi hienovaraisesti ainakin Vilijonkkaa ja Hemulia
antamalla niiden itse oivaltaa ratkaisut ongelmiinsa. Päättelimme
nimittäin, että Nuuskamuikkunen oli tahallaan jättänyt huuliharpun
Vilijonkan löydettäväksi ja heti seuraavana aamuna Vilijonkka
oli "parantunut". Homssu taas tajusi itse viime hetkellä ennen muumiperheen
paluuta, että Muumimammakin saa olla huonolla tuulella. Ruttuvaarissa emme
löytäneet muutosta. Puhuimme myös siitä, miten toisten pitää lähteä ja
toisten jäädä. Synkästä aiheesta huolimatta kirjan kuvat piristivät, jopa
naurattivat.

Seuraavan kerran kirja on Douglas Adamsin Linnunradan käsikirja
liftareille. Seuraava tapaaminen on sunnuntaina 30.1. klo. 16.