suurin osa paikalla olleista piti Hotakaisen huumorista ja osasi samaistua Raimon roolihahmoon. kirjan sanomasta syntyi monia mielikuvia: kannanotto työttömyyteen ja se, että ihminen, jolla ei varsinaisesti ole maailmassa paikkaa, luo itsellensä haasteita ja tarkoituksia ja saa täten itsellensä ja elämällensä luotua raamit. Raimon tapauksessa harrastuksesta tuli jopa pakkomiele. Oliko Raimo hulluuden rajamailla? Myös perheen tarkoitus tuli vahvasti esille. Perhe oli aito, jota kumpikin, sekä Ilona että Raimo, arvostavat.
Totesimme sen, että ne, jotka asennoituivat kirjaan alusta asti huumorimielellä, tykkäsivät siitä. Sitävastoin liian vakavasti otettuna, kirja tuotti ahdistusta ja mielipahaa. Tällöin aihe eikä kirja säväyttänyt ja kokonaisuus jäi jopa synkäksi ja pirstaloituneeksi.
Raimon eläessä omassa toivemaailmassaan, hänen vaimonsa Ilona on kirjan lähestulkoon ainoa realistinen hahmo. Kuitenkin naisasiat sivuutettiin lähes täysin kirjassa, vaikkakin elokuvantekijöille Ilona tuntui olevan suurempi uhka kuin Raimo.
Kirjan aloitus oli onnistunut, mutta loppua kokonaisuus hälveni. Lopun ratkaisu jopa muistutti hieman elokuvakäsikirjoitusta, kun Raimo saa pannusta päähänsä - pääsiköhän Raimo vihdoinkin draaman makuun, tahattomasti, mutta verisesti... Raimon ollessa onnellinen poikansa nimen esiintymisestä elokuvan lopputeksteissä osoitti, että hän palasi jollain lailla takaisin maan pinnalle.
Kirjassa oli hyviä hehkutuksia, mutta välillä myös turhia yliampumisia. Hauska kieli ja kielenkuljetus miellyttivät. Mieskuvaus todettiin mielenkiintoiseksi. Yllättävää oli myös se, kuinka hyvin Hotakainen osaa kuvailla mm. naisen seksuaalisuutta.
Hotakaisella on rankka tapa käsitellä aitoja olemassaolevia ihmisiä ja maalaa nämä hyvin tarkasti.
Tässäpä hiemän ajatuksia ja analyysejä. Kiitokset teille kaikille kuluneesta syksystä ja keväästä. On ollut suuri ilo ja nautinto päästä jakamaan ajatuksia kanssanne!
Tapaamisiin taas ensi syksyyn!
terv
Laura Reimaa
Kommentit