Hei Luotaajat!

Ihan ensiksi pyytäisin kaikkia niitä, jotka saavat tämän mailin, mutta
EIVÄT HALUA vastaisuudessa kuulua Luotaajat-listalle, vastaamaan minulle,
jotta saan päivitettyä listan!

Ja sitten asiaan: Kokoonnuimme eilen luonani Meri-Haassa ja puimme satoa
teoksesta Linnunradan käsikirja liftareille. Paikalla olivat
allekirjoittaneen lisäksi Riina, Anja ja Mira. Kaikki eivät olleet
lukeneet kirjaa (kokonaan), mutta silti syntyi syväluotaavaa keskustelua.
Totesimme, että scifi-klassikoksi tai jopa -parodiaksi nimetty liftarin
opus oli aika poikamainen ja hauska teos. Se sisälsi paljon
yksityiskohtia, jännittävää rekvisiittaa, jota lukiessa yritti ehkä
analysoida liiankin tarkkaan. Ehkäpä kaikkea ei ollut tarkoitettu
tajuttavaksi! Jotkut yksityiskohdista olivat hyvinkin hauskoja;
esimerkiksi pyyheliina, joka oli linnunradan liftarin eräänlainen
statussymboli, vrt. nykymaailman reppureissaajan tietynmerkkiset
vaelluskengät.

Muutamat olivat lukiessaan pohtineet kirjan sävyä; paikka paikoin se
vaikutti vähän vanhentuneelta. Totesimme, että kirjailija oli jättänyt
opuksensa osin hyvin pinnalliseksi kuvaukseksi toisenlaisesta maailmasta.
Tulevaisuutta lienee parempi kuvata ympäripyöreästi, jos toivoo, että
kuvausta luetaan tulevaisuudessakin! Joku huomautti, että kirjassa
käsiteltiin paljon samoja asioita kuin omassa todellisuudessamme ja näki
kirjan heijastumana tästä meidän maailmamme menosta. Esimerkiksi maan
raivaaminen moottoritien edestä näyttäytyi tällaisena paralleelina.

Parasta kirjassa olivat jonkun mielestä 'epätodennäköisyydet'.
Hiirikohtaus vei jonkun ajatukset Helsingin rottaongelmaan (sanovat, että
täällä asuu yli miljoona rottaa!) Osaa oli pohdituttanut se, miten
sankarit aina välttyvät tuhoutumiselta. Käsikirjassakin oli monia
uskomattomia pelastumisia, kuten leijailevaan jalkakäytävään tarttuminen.
Opusta verrattiin Harry Martinsonin Anjaaraan ja mietimme myös sen asemaa
scifi-genressä.

Totesimme olleemme ehkä hieman liian tosikkoja kirjaa lukiessamme.
Luonnehdimme sitä eräänlaiseksi ajanvietekirjallisuudeksi, jonka teksti
oli kuitenkin rikasta. Kirjassa myös leikiteltiin kielen kanssa.
Loppukommentiksi heitettiin: "enimmäkseen harmiton".

Ensi kerralla nähdään viiden viikon päästä su 6.3. klo 16. Luettavana on Mika Waltarin Johannes
Angelos. Tulkaa paikalle, vaikka ette ehtisi kirjaa (kokonaan) lukea! Teos
on mahtipontinen 1400-luvulle sijoittuva rakkauskertomus, joka
yleisövihjeen mukaan on Waltarin paras teos. Seuraavan kerran sihteerinä
toimin taas minä (nyt tuurasin Tinttiä, joka tuurasi minua joskus...) ja
kirjoja ehdottaa Anja tai Riina, jos Anja ei pääse.

Mukaan saa pyytää lisää jengiä!

Luotaamisiin,
Pauliina