Hei!

Tässä vihdoinkin postia siitä, mitä Luotaajissa keskusteltiin viime
kerralla. Anteeksi viivästyminen...

Kirjahan oli Gertrude Steinin "Ida", jonka tiimoilta kokoonnuimme minun
luonani. Teos oli ollut helppo lukea Steinin käyttämän yksinkertaisen
sanaston vuoksi; kirjaa kuvailtiin jopa lastenkirjamaiseksi. Tulkinta
kuitenkin osoittautui yleisesti ottaen vaikeaksi, sillä kirja on
kirjoitettu tajunnanvirtaa muistuttavalla tekniikalla ja Steinin symbolismi
aukesi paikoin hankalasti tai ei lainkaan. Lisäksi Stein kirjoittaa
teoksessa kubistisesti, eli tarkastelee samaa asiaa samanaikaisesti monesta
eri näkökulmasta.

Anja olikin perehtynyt mm. kubismiin ja siihen, miten Steinin kielenkäyttö
liittyy kirjallisuuden historiaan ja kertoi meille siitä.

Yhdessä yritimme tulkita joitakin kirjassa esiintyneitä symboleja ja
kohtia. Idasta oli lukijoille syntynyt hyvinkin erilaisia käsityksiä, joten
joidenkin mielestä Ida "sieti" nöyrästi lähes kaikkea, osa oli sitä mieltä,
että Ida teki juuri niin kuin halusi ja keskusteli vain niiden ihmisten
kanssa, joiden kanssa häntä huvitti keskustella.

Mietittiin, mitä kirjassa tarkoittivat
- "lepäily" (kenties seksiä, jopa prostituutiota?)
- eri koirat (mietittiin olivatko koirat ainoita, joihin Ida todella  
 elämässään kiintyi; toisaalta lopulta aloimme epäillä, että kirjan koirat
 kuvasivatkin naisia ja lampaat puolestaan miehiä, sillä koirista ja
 lampaista puhuttiin paljon, ja erityisesti koirista kuin ne olisivat
 olleet ihmisiä...)
- taikauskosymbolit hämähäkki, käki, kääpiö ja kultakala.
- tuolilta ylös nouseminen

Pohdittiin myös Idan eri (avio)miesten merkitystä ja sitä, oliko heistä
viimeinen, Andrew, todella olemassa vai kuvasiko hän Idassa olevaa
homoseksuaalista puolta.

Anekdoottina kerrottakoon, että seuraavana päivänä menin kuuntelemaan
Steinista kertonutta luentoa, josta sain tietää juuri kyseisessä Luotaajat-
kokoontumisessa (Kiitos!). Siellä luennoitsija sai kuulijat huvittumaan
kertomalla, kuinka "Ida" on kaikista hänen lukemistaan kirjoista
rasittavin, kerronta ei ole koherenttia eikä hän ollut ymmärtänyt kirjasta
mitään. Tämä oli hänen mielipiteensä, mutta ainakin omassa
kokoontumisessamme saimme mielestäni paljonkin irti teoksesta.

Seuraavaksi kirjaksi valitsimme Anjan ehdottaman "Canal Grande -Insinöörin
muotokuva", jonka on kirjoittanut Hannu Raittila. Siitä kokoonnumme
keskustelemaan 22.2. klo 18.00 Anjan luokse.

Terveisin,
Helka