Cafe Pirittan terassilla puitiin kesäkuussa Tuomas Vimman vuonna 2004 julkaistua esikoisteosta Helsinki 12. Keskustelemassa olivat Riina, Johanna, Mika, Mirkka ja Toni.

Irvokkaaseen mainostoimistomaailmaan sijoittuva kirja oli jakanut lukijoiden mielipiteitä; sitä oltiin pidetty sekä vastenmielisenä että viihdyttävänä.

Keskustelun aiheissa pyöri enimmäkseen päähenkilön persoona, tämän sisko, tarinan uskottavuus, juonen laatu, kieli, sekä suhteessa kirjan alkuosaan kovin kontrastikas loppuratkaisu.

Mielikuvilla maailmansa rakentavan minäkertoja-päähenkilön kokonaisvaltaista, Amerikan Psyko -henkistä vastenmielisyyttä ja tunteettomuutta pidettiin osin poikkeuksellisena kirjoituksellisena ratkaisuna: ilman ainutta hyvää, positiivista piirrettä henkilöstä oli vaikea pitää. Toisaalta esitettiin myös mielipiteitä, että kirjan särmikäs asenne syntyi juuri tämänlaisten valintojen vuoksi.

Päähenkilön groteskilla tavalla täydelliseksi muovailtua siskoa pidettiin yleisesti kirjan epäuskottavimpana hahmona ja tämän täydellisyyteen olisi kaivattu edes jotain säröä. Sanottiin myös, että sisko oli kirjoitettu ikäänkuin olemaan fantasia/idea naisesta, joka täydellistä elämää viettävä miespäähenkilö olisi halunnut olla, jos olisi ollut nainen.

Yleinen uskottavuus aiheutti muutenkin paljon keskustelua. Oikeilla paikan- ja kadunnimillä osin hyvinkin tarkasti piirrettyyn todelliseen, olemassaolevaan ympäristöön sijoitetuilta tapahtumilta moni oli odottanut myös juonellista realismia, ja kokenut ongelmaksi räikeän epäuskottavuuden hahmojen suhteen. Kirjaa kutsuttiinkin satiirin ohella 'fiktiiviseksi omaelämäkerraksi'.

Juonellisesti kirjaa pidettiin kovin ohuena. Tapahtumien kulku oli merkitykseltään sivuosassa, kun pääpaino jäi brändiluetteloinnin ja tuhdin slangikielen siivittämään, päähenkilön provokatiivisen kyseenalaisesta mielenmaisemasta nähtyyn hetken kuvailuun. Päähenkilöä siis ikäänkuin väritettiin jatkuvasti nokitellen lisää, mutta samoilla väreillä, mikä oli saanut kirjan tuntumaan jo puuduttavalta toistolta, kun tapahtumat ympärillä eivät samaan tahtiin edenneet mihinkään.

Alkupuoliskosta poikkeavan loppuratkaisun tyylinvaihdos mainostoimistonaureskelusta dekkarimaiseen takaa-ajoon ja siitä eteenpäin oli vaikuttanut lukijoista osin perustelemattomalta ja häiritsevältä suunnanmuutokselta. Väkivaltaan ja hahmojen tappamiseen sortumista arvosteltiin myös helpoksi ratkaisuksi kirjailijalle. Toisaalta tyylinvaihdoksen ja genrestä ulosmurtautumisen mietittiin myös olevan aiemman tarinan pahaaenteilevän paisuttelun väistämättä vaatima ylilyöntiratkaisu, sillä minkäänlaista huipentumaa olisi ollut enää vaikea kuvitella edelliseen yltäkylläisyyden ja velkaantumisen kuvailuun.

Keskusteltiin myös siitä, että jos kirja on satiiri, mikä oikeastaan on silloin satiirin kohde, mutten muista päästiinkö siitä mihinkään ajatukseen.

Seuraava luotauskerta on 25.8. klo 18, jolloin kokoonnumme viltille Huviteltan läheisyyteen (ympyrätalon puolelle?) keskustelemaan Natalja Klutsarjovan kirjasta Kolmannessa luokassa.


-t