Luotaajat kokoontuivat tänään pienimuotoisesti luonani. Kazuo Ishiguron kirjasta Silmissä siintävät vuoret oli kanssani keskustelemassa Jenni ja Pauliina. Kaikki olimme lukeneet kirjan ilman suurempia vaikeuksia. Teksti oli, liekö japanilaisittain, asiallista ja rauhallisesti etenevää. Lukiessa vire oli kevyt, vaikka kirja kuitenkin käsitteli aika ahdistavaakin aihetta, oman lapsen menettämistä.

Kirja piti koukussa loppuun asti ja keskustelu siitä oli tarpeen, sen verran ärsyttävältä aluksi tuntui, kun kertojan reittiä Nagasakista Englannin maaseudulle ei kunnolla kerrottu. Yritimme täyttää kertoja Etsukon jättämiä aukkoja tulkitsemalla muistelun vertauskuvalliseksi tai kenties omaelämänkerralliseksi. Ainakin ystävättären lapsi Mariko tuntui sekoittuvan niin selvästi itsemurhan tehneen Keikon lapsuuteen, että kenties Sachikon lähtöhaaveetkin olivat Etsukon omia.

Keskustelussamme pohdiskelimme sodan vaikutusta sodan jälkeen syntyneisiin lapsiin ja jopa heidän lapsiinsa. Myös japanilainen kulttuuri herätti meissä kiinnostusta. Erityisesti murroskausi uuden ja konservatiivisen isoisän Ogata-Sanin perinteiden vaalimisen välillä tuntui huvittavaltakin. Ei Suomessa Punaisessa viivassakaan oletettu naisen äänestävän miehensä mukaisesti. Nuorten kapinointi vanhoja perinteitä vastaan nähdään täällä jotenkin luonnollisena osana muutosta ja kehitystä. Toisaalta Japanin kulttuurin pitkä perinne ei taida olla sellaisenaan edes verrattavissa Suomen historiaan.

Pauliinan ehdottamista kirjoista äänin 2-1 valittiin seuraavaksi kirjaksi intialaisen Bulbur Sharman Munakoisojen kiukku. Kirjaa on hyvin saatavilla kaupungin kirjastosta. Päätimme kokoontua seuraavankin kerran luonani sunnuntaina 15.4. klo 16.00. Silloin Intian ja kirjan ruokateeman innoittamana myös syödään intialaisittain. Eli tervetuloa kaikki luokseni! Ilmoitathan tulostasi viimeistään edeltävänä perjantaina, niin osaan varata riittävästi kasviscurryn aineksia.

T:Riina