Käsittelyssä oli Peter Hoegin Lumen taju. Mukana olivat vain Anja, Mira ja  
tarjoiluvastaavasihteeri-Riina. Keskusteltavaa  riitti silti ja varsinkin
Anja toi esille mielenkiintoisia symbolistisia näkökulmia.

Lumen tajun päähenkilö on Smilla Jaspersen ja kirja etenee pienen pojan
murhatutkimuksista Grönlantiin ja lähelle koko maailman tuhoa. Sankaritar
Smilla ratkaisee murhan ja seikkailee muutenkin hyvin jännittävien
tapahtumien keskellä. Se että kirjan kirjoittajana on mies, näkyy
mielestämme kirjan väkivalta- ja tunnekuvauksissa. Smilla tarkkailee
tunteitaan kuin ulkopuolelta ja toteaakin eräässä kohdassa:  "Tunteiden on
virrattava vapaasti, jotteivät ne samentuisi". Lumen tajun tunnelma toi
mieleen aikaisemmin Luotaajien lukeman Hannu Raittilan Venetsiasta kertovan
kirjan: samalla tavalla molemmissa uhka on mukana läpi kirjan, mutta mikä
se uhka on, on kerrottu epämääräisesti. Lumen tajussa vastakkain ovat
länsimaaalainen Tanska ja Grönlanti, viimeinen alkuperäiskansan tyyssija.

Monet kirjan henkilöistä tuntuvat epätodellisilta ja niiden merkitys
piileekin juuri niiden symboliikassa. (Profeetta) Esajaksen kuollessa
kirjan alussa sinetöityy kaikkien inuittien kuolema. Ja vaikka Smilla
vihaisikin länsimaalaisuutta, ei hän voi kuitenkaan kieltää joitakin sen
hyviä puolia. Sopeutuminen vain on vaikeaa, mutta eteenpäin on mentävä,
tunteiden on annettava virrata vapaasti.

Seuraavan kerran Luotaajat tapaavat Miran luona. Kahden viimeksi luetun
mieskirjailijan kirjan jälkeen seuraavaksi luetaan Tiina Pystysen
Häpeähäkki. Jos mielestäni joku tärkeä henkilö ei ole sähköpostilistalla,
laita meiliä eteenpäin.

Luotausterkuin
Riina