Viime sunnuntaina ravintola Sävelen pöydän ääreen istuivat Pauliina, Mika, Riina, Mirkka, Jani ja Jenni keskustelemaan suomalaisesta nykyrunoudesta. Luodattavana oli Tomi Kontion runoteos Ilman nimeä olisit valoa.

Ensivaikutelmaltaan teos on osin kevyt ja ilmava, mutta tarkemmin tutustuessa ei sisältö olekaan niin helppo. Myös synkkyyden värejä on taustalla, erityisesti parisuhdetta käsittelevissä runoissa. Meitä viehätti erityisesti 3. osan proosarunot, joissa muutamien tummennettujen sanojen avulla runojen sisään on upotettu toinen itsenäinen runo. Paikoin kielellä leikittely oli oikein ilahduttavaa ja onnistunutta. Muutamissa tapauksissa siinä on kuitenkin kikkailun makua ja nokkeluus tuntuu menneen sisällön edelle.

Löytääksemme Kontion valon olemuksen ja ymmärtääksemme teoksen runoja paremmin, luimme runoja yhdessä uudelleen ja muutamia myös ääneen. Oli oikein kiinnostavaa kuulla muiden havaintoja, sillä samasta runosta olimme paikoin tehneet erilaisia tulkintoja, jotka tuntuivat toisten kertomina kovin järkeenkäyviltä ja oivaltavilta. Runous ei tosiaankaan ole kaikkein yksiselitteisintä ja valmiiksi pureskelluinta kirjallisuutta. Oivallista luodattavaa siis ja päätimmekin lukea runoja vastaisuudessakin aina silloin tällöin.

Keskustelimme myös runojen kääntämisen haastavuudesta ja asioiden nimeämisen ja merkityksen suhteesta. Kokonaisarvosanaksi teos sai meiltä kahdeksikon.

Seuraavalla kerralla aiheena on Haruki Murakamin teos Kafka rannalla. Tapaamme maanantaina 18.6. Pauliinan luona.

Ajatuksia kirjasi Jenni