Viime viikon keskiviikkona luotasimme kesän viimeisistä hetkistä nauttien Kljutsarjovan analyysia Venäjästä. Neljästä kahdella oli loppu vielä kirjasta kesken mutta itse ainakin lukaisin sen loppuun kun muut eivät suostuneet paljastamaan millainen Putinlandia lopulta on tai miten Nikita-tytölle tai pojalle (mun mielessä pyöri vain Nikita-leffa ja mielsin päähenkilön poikamaiseksi tytöksi kun taas muut olivat lukeneet Nikitan poikana kun kerran häntä pojaksi kirjassa puhuteltiin). Lopusta voisimme puhua kyllä vielä joskus lisää sillä se taisi hiukan yllättää.

Melko yksimielisesti totesimme kirjan varsin lukukelpoiseksi, jopa "tämän vuoden tähän mennessä parhaaksi lukukokemukseksi". Kirjassa oli kiinnostavia tarinoita Venäjän marginaalista, vähän rujojakin mutta välillä hiukan imelän hyvisteleviä: Nikitan ameliemainen auttaminen herätti vähän epäilyksiä puolenvälin jälkeen. Nykyvenäläisyyden kuvauksessa Kljutsarjova onnistui raikkaalla tavalla, vaikka osin stereotypiota edelleen vahvistaen. Maaseudun, viimeisen kolhoosin ja mummojen tietoisen romantisoivasta kuvauksesta välittyi rakkaus Venäjää kohtaan ja kirjallisuusviittauksista kirjoittajan akateeminen kirjallisuuden harrastus.

Viltillä tuli kyllä vähän vilu, kuten Venäläisillä juna-asemilla. Tarjosimme Tokoinrannan kulkijalle pari lasillista viiniä ja lähdimme nauttimaan art goes kapakka-annista. Seuraavaa kertaa saati kirjaa emme päättäneet. Kulkijan ehdotus oli Mein Kampf. Itse ehdottaisin välipalaksi sisar-luotausryhmältämme eli Afrikka-luotaajilta saadun vinkin mukaan heidän seuraavaksi kirjaksi valitsemansa Mia Couton Plumeriaveranta. Sivuja on vain 170, teosta on hyvin saatavilla kaupunginkirjastosta ja Couton kirjoista kuulemma voisi syntyä hyvää
keskustelua. Tässä linkki Plumeriaverantaa koskevaan arvioon:
http://www.kiiltomato.net/?rcat=K%E4%E4nn%F6skirjallisuus&rid=1307

Afrikka-luotaajat kokoontuvat maanantaina 13.9. vielä vähän epävarmassa paikassa. Koska viimeksi luotaamassa oli vähän vähänlaisesti väkeä, ehdottaisin, että luotaisimme kaikki yhdessä tätä mosambikilaisen kirjailijan teosta. Sitä seuraavaksi luotaus-kirjaksi puhuttiin alustavasti Katriina Ranteen teosta Minä, sisareni. Ajankohta sille olisi noin 28.10-31.10, jotta saisimme itse kirjailijan mukaan kommentoimaan teostaan. Miltä kuulostaa luotausryhmien yhdistäminen ensi kerraksi? Voimme myös valita seuraavan kirjan nettiäänestyksellä, kuten keskiviikkona oli puhe.