Heippa

Mirkan luokse luotaamaan kokoontuivat sunnuntaina Mika, Riina, Johanna ja Jenni. Tällä kertaa ruodittavana opuksena oli Kyllikki Villan teos Vanhan rouvan lokikirja.

Pääosin kirjasta oltiin pidetty. Se oli rauhoittava, samoja kuvioita toistava ja ikäänkuin keskustelua vanhan tädin kanssa. Yhtälailla toisto, tietynlainen alakuloisuus ja asioiden märehtiminen koettiin myös puuduttavana. Hieman totuttelua vaati kirjan puhetyylinen asu, sillä teos on kirjoitettu kaseteille luettujen päiväkirjojen pohjalta. Kirja on myös matkakirjan sijasta todellakin päiväkirja, lokikirja, kuten teoksen nimikin kertoo. Kohdekuvausten sijaan teos on ennemminkin omalla tavallaan vanhenemisen kuvaus. Epävarmuus, toisista riippuvaisuus ja inhimillisyys ovat teoksessa läsnä ja pidimme kirjailijan ihanan rehellisestä tyylistä tämän suhteen. Välillä ajatukset tuntuivat raakileilta, mutta toisaalta juuri niin on hyvä. Tällöin niitä voi työstää itse päässään pidemmälle, kun ne eivät ole loppuun saakka pureksittuja. 

Pohdimme myös olisiko meistä matkustamaan rahtilaivalla. Muutamalla olikin kokemusta lyhyeltä matkalta Itämerellä. Sen totesimme, että rahtilaivassa matkustaminen on epävarmuuden sietämistä, eikä senkään vuoksi sovi ihan jokaiselle.

Toukokuussa tapaamme Tokoinrannan uudessa Cafe Pirittassa 6.5. kello 17.15. Teoksena ovat iranilaissyntyisen Marjane Satrapin sarjakuvaromaanit Persepolis: iranilainen lapsuuteni ja Persepolis 2: kotiinpaluu. Kyseessä on siis kaksi erillistä sarjakuvakirjaa, joita molempia näyttäisi olevan hyvin saatavilla kirjastosta.

t. Jenni