Tällä kertaa luotaamassa oli reipas joukko keskustelijoita. Paikalla oli myös ruotsalais-englantilais-tansanialaistumassa oleva vahvistuksemme, Katriina allekirjoittaneen sekä Ainon, Johannan, Millan ja Pauliinan lisäksi. Kaikki olivat lukeneet ainakin osan kirjan yhdeksästä novellista. Erilaisista lukutyyleistä johtuen yhden kaikkien lukeman novellin poimiminen analyysin kohteeksi oli kuitenkin haastavaa. Kirjassa on kolme väliotsikkoa: ”Itä”,  ”Länsi” ja ”Itä, länsi”. Näiden välisiä yhteyksiä ja eroja luotaajat yrittivät ratkaista. Kuitenkin novellit on julkaistu alun perin erikseen, joten ehkä etsimme turhaan kokonaisuutta.

Itä, länsi sai osakseen pääasiassa kehuja. Rushdien tyyliä kehuttiin ja erityisesti ihailtiin hänen rohkeuttaan kirjoittaa leikitellen ja itsevarmasti mielikuvitustaan käyttäen. Toisaalta joku hieman kritisoi sitä, että kirjaa oli vaikea luokitella mihinkään kategoriaan, kun novellien teemat ja aikakaudet vaihtelevat historiallisesta novellista scifiin ja maagiseen realismiin. Rushdie sekoittaa sujuvasti todellisuutta fiktiivisiin aineksiin ja saa lukijan välillä hämmennyksiin. Erityisesti novellin Yorick Hamlet viittaukset koettiin myös vaikeiksi ja ärsyttäväksikin, kun tuntui, että kirjailija oletti lukijan olevan Shakespearen asiantuntija. Myös pitkät lauseet ja monipolviset tarinanrakentelut saivat jotkut jättämään koko hämmennystä herättäneen Yorickin KUKKO-JA-HÄRKÄ –tarinan kesken.

Luimme novellin Rubiinitohveleiden huutokaupassa ääneen. Se edusti kirjan osaa ”Länsi” ja kuvasikin länsimaista rahan valtaa melko osuvasti. Sen alkuosassa kuvattaan värikkäästi Ihmemaa Ozziin viittaavien Rubiinitohveleiden huutokauppaan kokoontuneita ostajia. Huutokaupan alkaessa alkaa vasta varsinainen tarina tekstin minän suhteesta elämänsä rakkauteen, serkkuunsa Galeen. Novellin lopussa ihmeelliset, onnea turvaa ja rakkautta luvanneet tohvelit jäävät päähenkilöltä kuitenkin ostamatta ja hän kokee itsensä vapaaksi. Rushdien suhdetta uskontoon ja fundamentalismiin pohtiessamme päädyimme vertailemaan Rubiinitohveleita Itä-puolen novelliin Profeetan hius.

Alun ”Itä” novellit olivat luotaajien mielestä selkeämpiä ymmärtää ja noudattivat ainakin mielikuvissamme tuhannen ja yhden yön tarujen kuvausta. ”Länsi” novellit olivat välillä liiankin monimutkaisia ja niissä oli paljon vaikeita sanoja. Ehkä Rushdie käytti tätä tyylikeinona vahvistaakseen kuvaa pirstaleisesta lännestä, jonka tieto on besserwissermäistä erilaisten termien, medioiden ja merkitysten sekamelskaa ja jota vaan on vaikeampi tajuta. Vaikka toisaalta koimme myös, että ”Idän” novellien merkitysten löytyminen saattoi meille, länsimaalaisille lukijoille, olla sekin haastavaa. 

Luin itse tänään kirjan loppuun ja sen viimeisen novellin Kosija. Katriinan epäilyistä huolimatta minusta käännös oli tehty hyvin, kun muutamat olennaiset osat oli jätetty ilmeisesti alkuperäiseen muotoonsa (kuten porter-courter ensimmäisen luvun lopussa). Vahtimestarin puhetta olisi mielenkiintoista verrata kuitenkin vähän lisää alkuperäiseen. Miten englanniksi kuuluu luvun 10 loppupuolelta vahtimestarin pisin kuultu lause ”Herrat herrat ei herrat nämä ei B:n naiset herrat B:n naiset ylhäällä kolmannessa kerroksessa B:n maharaja myös herrat Jumalan totuus äidin hauta minä vannon.”? Koska osa luotaajista oli lukenut kirjan englanniksi, toivoisin, että joku voisi kommentoida!

Seuraavalla kerralla luodattavana on Rakel Liehun Helene. Tapaamme torstaina 2.4. klo 17 Pauliinan luona. Ehdottajalla eli Pauliinalla oli esittelyssä erilaisia äänikirjoja, mutta teoksen voi myös perinteisesti lukea. Ehkä saamme aikaiseksi jotain keskustelua myös Helene Schjerfbeckin teoksista. Seuraavana kirjan ehdottajana on Johanna. Nähdään silloin! Sekavista muistiinpanoistaan ylös kirjasi Riina