Tjänare!
Luotaajat kokoontuivat maanantaina luonani Vallilassa.
Miika Nousiaisen Vadelmavenepakolaisesta keskustelemassa olivat itseni
lisäksi Riina, Milla, Johanna, Pauliina sekä Enni-vauva, hänkin
mielipiteitään aina välillä kovasti huutaen.
Kaikki pitivät teosta ihan viihdyttävänä, vaikkakin alku tuntui
junnaavan paikallaan ja toistavan itseään. Tarina parani edetessään ja
nappasi lukijan mukaansa, tosin muuttuen vielä entistäkin
epäuskottavammaksi. Kuitenkin paikoittain hyvinkin hauskalla tavalla,
monet meistä olivat lukiessaan jopa ihan nauraneet ääneen.
Päiväkirjamuotoa hieman kummeksuimme, kun kertoja tuntui kuitenkin
selvästi puhuvan lukijalle. Myös sosiaalidemokratian korostaminen
herätti kummastusta, mutta tuumimme sen ehkä aiemmin olleen hyvinkin
tärkeä osa ruotsalaisuutta.
Teos sai pohtimaan, pilkattiinko siinä ruotsalaisuutta vai
suomalaisten suhtautumista ruotsalaisiin. Ehkä molempia. Esimerkkinä
ruotsalaisuudesta kirja selitti ihan kaiken kai kaikki nyt varmasti
ymmärsivät -tyylillä, kuvaillein asioita uudelleen ja uudelleen,
määritellen taasen ja vielä kerran selventäen.
Kovin pitkäksi aikaa kirja ei herättänyt keskustelua, se ei
tuntunut niin monitasoiselta. Toimittajan kirjoittama, totesivat monet.
Seuraavaksi
luettavaksi valittiin Claire Castillonin novellikokoelma Äidin pikku
pyöveli. Tapaamme Pauliinan luona sunnuntaina 5.10. kello 18 alkaen.
Med vänlig hälsning, vadelmavene-karkkeja edelleen popsien
Aino
maanantai, 8. syyskuu 2008
Kommentit