Tjänare!

Luotaajat kokoontuivat maanantaina luonani Vallilassa. Miika Nousiaisen Vadelmavenepakolaisesta keskustelemassa olivat itseni lisäksi Riina, Milla, Johanna, Pauliina sekä Enni-vauva, hänkin mielipiteitään aina välillä kovasti huutaen.

Kaikki pitivät teosta ihan viihdyttävänä, vaikkakin alku tuntui junnaavan paikallaan ja toistavan itseään. Tarina parani edetessään ja nappasi lukijan mukaansa, tosin muuttuen vielä entistäkin epäuskottavammaksi. Kuitenkin paikoittain hyvinkin hauskalla tavalla, monet meistä olivat lukiessaan jopa ihan nauraneet ääneen.

Päiväkirjamuotoa hieman kummeksuimme, kun kertoja tuntui kuitenkin selvästi puhuvan lukijalle. Myös sosiaalidemokratian korostaminen herätti kummastusta, mutta tuumimme sen ehkä aiemmin olleen hyvinkin tärkeä osa ruotsalaisuutta.

Teos sai pohtimaan, pilkattiinko siinä ruotsalaisuutta vai suomalaisten suhtautumista ruotsalaisiin. Ehkä molempia. Esimerkkinä ruotsalaisuudesta kirja selitti ihan kaiken kai kaikki nyt varmasti ymmärsivät -tyylillä, kuvaillein asioita uudelleen ja uudelleen, määritellen taasen ja vielä kerran selventäen.

Kovin pitkäksi aikaa kirja ei herättänyt keskustelua, se ei tuntunut niin monitasoiselta. Toimittajan kirjoittama, totesivat monet.


Seuraavaksi luettavaksi valittiin Claire Castillonin novellikokoelma Äidin pikku pyöveli. Tapaamme Pauliinan luona sunnuntaina 5.10. kello 18 alkaen.

Med vänlig hälsning, vadelmavene-karkkeja edelleen popsien
Aino