Hei luotaajat,

Olen ollut osa-aikasihteerin roolissani hieman laiska. Pahoittelut siis
tämän viestin viipymisestä, mutta tässä se nyt vihdoin tulee.

23.11. luodattiin täällä meillä Marguerite Duras'n romaania
Kesäsade. Väkeä oli paikalla varsin paljon: Riina, Leea, Helka, Teresa,
Riikka, minä itse sekä kaksi sosiologian opiskelijaa (joiden nimiä en enää
muista), jotka olivat paikalla opintoihinsa liittyvän kenttätyön merkeissä
eivätkä siksi osallistuneet kirjallisuuskeskusteluihimme mitenkään.

Duras'n romaanista oli yleisesti ottaen pidetty ja se nähtiin nopealukuisena
mutta silti vaikeaselkoisena ja monitulkintaisena. Romaanin kerrontaa
pidettiin lastenkirjamaisena ja ilmaisultaan yksinkertaisena. Romaanin
jälkisanoissa mainittu elokuva Les Enfants herätti keskustelua: millainen
elokuva mahtaa olla, jos Kesäsade on kirjoitettu elokuvan henkilögallerian
sekä kuvauspaikkojen inspiroimana? Myös romaanin suomentajan alkusanat
herättivät polemiikkia. Onko suomentajan tarpeen puolustella ratkaisujaan
lukijan edessä?

Kesäsateen varsin rikkinäisiä henkilöhahmoja pidettiin uskottavina ja
rehellisinä. Henkilöhahmoista keskusteluun nousivat erityisesti perheen äiti
(äidin lähtemisen uhka, rikkonaisuus, identiteetin häilyvyys), Jeanne-sisko
(Mikä on hänen roolinsa romaanissa? Miten hän suhteutuu äitiin ja
Ernestoon?), Ernesto-veli (lapsuus vs aikuisuus, eksistentialistinen tuska,
turhuuden käsite) sekä Erneston opettaja, jota muun muassa spekuloitiin
kirjailijan itsensä samastumiskohteeksi. Erityisen paljon pohdimme Jeannen
ja Erneston välistä suhdetta. Miksi romaanissa esitetty insesti on jossain
määrin helppo ohittaa vain osana kerrottua, fiktiivistä tarinaa? Millainen
suhde vallalla, seksillä, väkivallalla ja insestillä on toisiinsa?
Henkilöhahmojen kautta keskusteluun nousi myös intohimo. Onko kaikilla
ihmisillä intohimoja elämässään? Mitä tapahtuu, jos niitä ei ole? Kuinka
intohimo ylipäänsä yleensä ymmärretään: onko se jotakin subjektiivisesti
tavoiteltavaa vai kenties merkki ihmisen epävakaudesta? Yleisesti ottaen
kirjailijan todettiin suhtautuvan henkilöhahmoihinsa suurella lempeydellä.
Edes lapsiaan kaltoin kohtelevia vanhempia ei teoksessa mitenkään suoraan
tuomita vaan heitä ja heidän -toki kyseenalaisia- valintojaan pikemminkin
ymmärretään.

Seuraavan kerran tapaamme tiistaina 10.1.2006 klo 18.
Teresan ehdottamista kirjoista äänestimme seuraavaksi kerraksi luettavaksi
Samuel Beckettin teoksen Molloy. Ensi kerralla kirjaa ehdottaa Riina.

Viettäkää hyvät joululomat & nähdään tammikuussa!

-Tarja