Tervehdys jälleen!

Luotaajat kokoontui tänään kiitettävän monilukuisesti: paikalle tuli peräti
kahdeksan keskustelijaa (Riina, Laura, Tarja, Teresa, Jenni, Mkpaa, Pauliina
ja minä), joista lähes kaikki olivat lukeneet Sivistyksen käsikirjan.
MIelipiteenvaihto oli vilkasta.

Monia teoksen tyyli ärsytti, vaikka sen provosoiva asenne olikin
(toivottavasti) tietoisesti valittu. Joka tapauksessa päädyimme siihen, että
kirjoittajan sivistyskäsitys on armottoman kapea. Miksei muka
luonnontieteellinen perustietämys kuulu yleissivistykseen? Entä käytännön
elämässä oleelliset alat, kuten ravitsemustietämys, tai toisaalta
ruuanlaitto kulttuurina? Närästystä tai vähintään kummeksuntaa herätti myös
esim. jyrkkä käsitys television hyödyttömyydestä ja välillä
eksplisiittisestikin ilmaistu, koko ajan taustalla vaikuttava ajatus, että
lukeminen on ainut tai ainakin selvästi paras tapa oppia. Totesimme, että
kirjoittajan asenne on hyvin Eurooppa-keskeinen, ja eri maiden esittelystä
päätellen hyvin Saksa-keskeinen - maailman tuntemukseksi riittää näemmä
Englannin, Ranskan, USA:n, Sveitsin ja Itävallan kulttuureita koskevien
stereotypioiden sisäistys.

Perustavanlaatuisia kysymyksiä on myös se, miksi on niin tärkeää antaa
itsestään sivistynyt kuva, jopa silloin kun ei oikeasti asioista tiedä.
Kirjoittajan mukaan sivistys on peli, jossa oleellista on esittää
sivistynyttä. Ehkäpä todella sivistyneen henkilön ei kuitenkaan tarvitse
salata tietämättömyyttään, eikä näytellä mitään? Ja jos taas ei vielä ole
todella sivistynyt, niin eikö tärkeämpää olisi pyrkiä sivistymään (mihin
hyvä ensi askel on tietämättömyytensä paljastaminen ja tietävämmiltä
oppiminen) kuin teeskennellä tietävää? Kirjoittajan oma asenne vaikuttaa
hyvin ristiriitaiselta, sillä johdannon ja teoksen välillä ammotti kuilu
sivistyskäsityksen suhteen; johdanto lupasi viisaampaa näkemystä kuin itse
teos tarjosi. Joka tapauksessa saimme paljon uutta pohdittavaa.

Luettavaksi tekstiksi valitsimme Lauran saksalaisehdotuksista romaanin Homo
faber. Sen on kirjoittanut Max Frisch vuonna 1957. Kirjan saa
suomenkielisenä Kaupunginkirjastosta, ja alkukielisenä esim. lainaan
Lauralta. Sivuja on noin kaksi sataa. Teos kertoo Unesco-insinööri Walter
Faberista, jolle selviää, ettei maailma olekaan aivan niin rationaalinen
kuin insinöörimme on olettanut. Laura on perehtynyt teokseen syvällisesti jo
ennalta ja voi johtaa keskusteluamme. Seuraavan kerran kirjaehdottajana
toimii Tarja.

Syysflunssan aiheuttamasta luotaajien lakoamisesta ja Wienin-matkoista
johtuen Jaja-siskot-leffailtaa päätettiin siirtää eteenpäin. Katsommekin
elokuvan 27.9. klo 19.30 samassa paikassa kuin suunniteltiin, eli Viisissä,
Satakuntatalolla. Mukaan voi tulla ilmoittamattakin, mutta voi myös mailata
allekirjoittaneelle, etenkin jos kaipaa tulo-ohjeita.

Lukuintoa,

Katriina