Maanantaina Kaivopuistossa kokoontuivat Pauliina, Riina, Tintti Anja ja
Mira. Luettavana oli V. S. Naipaulin Elämän kuva, joka kertoo
intialaissyntyisen Willien taustasta sekä elämästä Lontoossa ja tarkemmin
määrittelemättömässä Afrikan maassa (Mosambik?). Elämän kuva on kertomus
juurettomuudesta ja ulkopuolisuudesta: Willie on länsimaistunut, muttei
kuitenkaan syvällä sisimmässään.

Kirjan rakenne on mielenkiintoinen: se alkaa ja loppuu tarinaan. Alussa isä
kertoo Willien syntymää edeltäneistä tapahtumista ja omasta nuoruudestaan.
Keskimmäinen osa kertoo Willien lapsuudesta ja opiskelusta Lontoossa. Ennen
kolmatta osaa, jossa Willie kertoo sisarelleen ajastaan Afrikassa, kerronta
nopeutuu ja hypätään vuosien yli muutamalla lauseella. Jokaisessa jaksossa
on oma tunnelmansa. Ehkä siksi osa pitikin enemmän lopusta, osa alusta.
Aika kuluu epätasaisesti. Välillä tulee suuria hyppäyksiä tai asioita
kerrotaan takautuvasti.

Kirjasta pidettiin erityisesti siksi, että kerronta oli sujuvaa ja piti
mielenkiinnon yllä loppuun asti. Lopussa jäimme kaipaamaan tarinalle
päätöstä. Myös englanninkielinen nimi, Half a life, sai meidät arvelemaan
että Willien elämästä puolet on vielä kertomatta. Yhtäkkinen lopetus
toisaalta korostaa viimeisiä lauseita, joissa Willie toteaa ettei ole
elänyt todella omaa elämäänsä. Kirjan suomenkielinen nimi viittaisikin siis
elämättömään elämään - vain kuvaan elämästä.

Willie todettiin aloitteettomaksi odottajaksi, joka menee sinne minne
tapahtumat kuljettavat. Mikään ei kummemmin tunnu liikuttavan häntä, vaan
hän ottaa kaikki suuret käännekohdat elämässä (muutot, kirjan
julkaiseminen) tasaisesti. Willie ei näytä kotiutuvan minnekään vaan kun
asiat alkavat sujua liian hyvin, hän vaihtaa maisemaa. Kirjassa on ainakin
viisi jaksoa, joissa Willien lähipiiri vaihtuu täysin toiseksi. Hän ei
esimerkiksi pidä yhteyttä Intiaan lähtönsä jälkeen. Lontoossa hän hylkää
opiskelukaveri Percyn boheemipiirit alettuaan novellien kirjoittamisen.
Sitten Willie lähtee odottamatta Afrikkaan rakastettunsa Anan mukana. Noin
kymmenen vuoden päästä Willie alkaa pettää Anaa paikallisessa ilotalossa.
Lopuksi, aivan yhtä odottamatta kuin tulikin, Willie lähtee Afrikasta
Saksaan sisarensa luo. Kirjassa oli siis paljon sivuhenkilöitä, joista
mieliimme oli jäänyt erityisesti vanha nainen Willien ja Anan
tuttavapiiristä Afrikassa. Ennen sisällissotaa hänellä oli vaikutusvaltaa
maaseudun eliitin pienissä piireissä, koska hänen uskottiin voivan
ennustaa. Mietimme vastaako vanhan rouvan uskottavuudeen romuttuminen
ympärillä tapahtuvaa yhteiskunnallista romahdusta.

Seuraavaksi kirjaksi valittiin Virginia Woolfin Oma huone. Tapaamme 15.8.
Sibeliusmonumentin luona.

(edelleenlähetetty viesti, laatija Mira)