Luotaajissa eilen...

Paikalla Anjan luona olivat Tarja, Riina, Tintti, Pauliina, Katriina, Anja,
Mira ja tietenkin vierailijamme, kääntäjä Alice Martin. Aiheena oli
kääntäminen, erityisesti Alicen käännös Lewis Carrollin Liisa ihmemaasta
(Alicen seikkailut ihmemaassa) ja muutama runo kirjasta Maailman runosydän.
Alussa kuuntelimme Anjan levyltä Liisaa ihmemaassa viroksi luettuna.
Puhuimme mm. siitä, minkä ikäisille kirja on suunnattu - onhan tarinasta
keksitty monenmoisia villejä tulkintoja. Alice itse piti kirjaa
lastenkirjana, vaikka olikin kääntäessä säilyttänyt viktoriaanisen
koukeroisia lauseita, jotka ovat hankalia aivan pienille lapsille. Meille
selvisi myös, että Liisa ihmemaassa oli ilmestyessään ollut suorastaan
vallankumouksellinen lastenkirjaksi, koska tarinalla ei ole opetusta.
Olikohan tämä ensimmäinen lastenkirja, jossa esiintyy teema "aikuiset on
tyhmiä"?  Kirjan Alicen itsevarma ja hiukan pikkuvanha käytös ihastutti,
ärsytti ja ihmetytti. Käytöksen syyksi epäilimme viktoriaanista kasvatusta.
Ihmettelimme myös, miten sanaleikit kääntyvät toiselle kielelle. Miten
sanaparista whiting/blacking tulee siika/vaaka? Alice oli päättänyt, ettei
halua käännökseen viitteitä suomalaiseen kulttuuriin. Siksi irvikissasta ei
voinut tulla Hangon kissaa (vaikka se hymyilee kuin hangon keksi) ja tuttu
Liisakin oli vaihtunut Aliceksi. Runojen yhteydessä mietittiin mm.
kääntäjän vapautta, loppusointujen ja tyylikeinojen säilyttämistä. Runojen
kääntämisessä Alicen mielestä tärkeintä on eläytyminen ja runon
ymmärtäminen.

Seuraavasta kerrasta Katriina jo ehtikin lähettää postia.