Mikä olisikaan parempi tapa viettää synkeää marraskuista iltaa kuin istahtaa teekupposen äärelle keskustelemaan kirjallisuudesta ja sen sivussa muustakin maailmanmenosta. Riinan, Mirkan ja Jennin luodattavana oli tällä kertaa Roald Dahlin mustan huumorin jännitysnovelleja teoksesta Rakkaani, kyyhkyläiseni. Teoksen on suomentanut Pentti Saarikoski.

Novellit olivat ihanan hykerryttäviä ja hieman irrotteleviakin. Lastenkirjailijana paremmin tunnettu Dahl saanut novelleihin jotain lastenkirjoistaan tuttua hulvattomuutta. Osa, kuten Vuokraemäntä ja Nahka, olivat melko kammottavia ja julmia. Pidimme ”paha saa palkkansa” -asenteesta, kuten novellissa Pastorin huvi, jossa antiikkikauppias saa lopulta näpäytyksen huviteltuaan huijaamalla maalaisia. Muutamat novellit, kuten Lampaalla teurastettu ja Myrkky, tuntuivat hieman raakileilta tai sitten emme vain ymmärtäneet niitä kyllin hyvin. Useassa novellissa kuvattiin pariskuntia ja näissä sukupuoliroolit olivat varsin perinteisiä. Tämä selittyy osin varmasti novellien julkaisuajankohdalla (vuosina 1953 ja 1960). Erityistä myhäilyä meissä herätti novelli Maailmanmestari, jossa kaverukset Claud ja Gordon metsästävät fasaaneja melko omintakeisin menetelmin.

Seuraavan kerran tapaamme keskiviikkona 4. tammikuuta Riinalla kello 16.30. Kirjana on Peter Franzénin esikoisteos Tumman veden päällä. Tervetuloa kaikki!

Jenni

Hei

Tällä kertaa istuimme Riinan pöydän ääreen nauttimaan Silakkamarkkinasaaliita ja luotaamaan Riina Katajavuoren runoja teoksesta Kerttu ja Hannu. Paikalle olivat saapuneet Riina, Mika, Mirkka, Jenni, Johanna ja juniorijäsen Jarno.

Teoksen runoista jotkut olivat hauskoja, jotkut ärsyttäviä epäselvine viittauksineen ja metaforineen. Kokonaisuutta ei kukaan tainnut pitää erityisen sykähdyttävänä. Sen tapaamisessamme totesimme, että monet runot kuulostivat äänen luettuna paremmilta. Joissain kirjastoissa teos oli luokiteltu nuorten puolelle ja ainakaan äkkiseltään emme keksineet syytä tälle. Meistä runot eivät tuntuneet mitenkään erityisesti juuri nuorille suunnatuilta.

Olimme kenties teoksen nimen pohjalta odottaneet juonellisempaa kokonaisuutta ja meitä hämäsi Aaron puuro -osion irrallisuus. Mielenkiintoisinta teoksessa oli Kertun ja Hannun sisaruskuvaus. Kahden samanlaisen lapsuuden trauman kokeneen ihmisen erilaiset elämänvalinnat tuntuivat kiinnostavilta.

Tapaamme seuraavan kerran Mirkan luona 16.11.2011 kello 17. Kirjaksi valikoitui Roald Dahlin Rakkaani, kyyhkyläiseni.

terveisin Jenni

Luotaajat kokoontuivat viime tiistaina nauttimaan kirjallisuuden ohella myös merellisestä Helsingistä. Riina, Pauliina ja Jenni pääsivät haistelemaan meri-ilmaa Hannun ja Mirkan opastaessa meitä purjehduksen saloihin. Nyt vendat ja muut ovat meille asteen verran tutumpia. Ilta oli ihana, kiitoksia Hannu ja Mirkka!

Luodattavana teoksena oli tällä kertaa J. M. Coetzeen Häpeäpaalu, joka kertoo viisikymppisestä eteläafrikkalaisesta kirjallisuuden professorista David Luriesta, joka solmii suhteen oppilaaseensa. Hän jää kiinni ja erotetaan yliopistolta. David pakenee häpeää tyttärensä syrjäiselle maatilalle Itä-Kapmaalle. Häpeä saa pian uuden muodon, sillä David ja Lucy ryöstetään raa'asti ja Lucy raiskataan. Isä ja tytär käsittelevät tapahtunutta eri tavoin ja tätä dialogia kirjassa seurataan.

Keskustelua meissä herätti historian painolasti sen monissa eri muodossa. Etenkin Itä-Kapmaalla Lucyn asuinympäristössä oli rotuerottelun taakka vahvasti läsnä. Lucy tuntui kokevan, että vaikeneminen kokemastaan raakuudesta on hinta siitä, että hän saa jäädä asumaan paikoilleen. Tämä tuntui vaikealta käsittää. Myös kosto, moraali, naisen asema ja valtarakenteet olivat aiheita, jotka nousivat keskusteluun kirjan pohjalta. Kaikessa väkevyydessään kirja oli luotaajista lukemisen arvoinen.

Halusimme lukea seuraavalla kerralla jotakin elämäkerrallista ja valitsimme seuraavaksi kirjaksemme Koneen ruhtinaan. Pekka Herlinin elämästä kertovan kirjan on kirjoittanut John Simon ja sitä näytti löytyvän hyvin kaupunginkirjastosta. Tapaamme 3.8.2011 kello 17 Cafe Piritan lähellä.

Merellisin terveisin Jenni

Hei kaikki!
Viime tiistaina luodattiin Mirkan, Mikan, Katriinan, Jennin ja
allekirjoittaneen voimin Kazuo Ishiguron Ole luonani aina. Kolme
meistä oli lukenut, ja muut vain muutamia sivuja. Silti keskustelut
olivat varsin antoisat, vaikka välillä vähän polveilivat ohi kirjan.
Itse pidin kirjaa helppona luettavana Saatana saapuu Moskovaan -kirjan
jälkeen ja luin sen ahmien. Pieni olemisen lyhyyteen liittyvä ahdistus
Ishiguron kirjasta kuitenkin jäi. Ystävyyden ja lapsuusmuistojen
kuvaus oli kirjassa hyvin tarkkaa ja onnistunutta, eikä scifi-asetelma
meitä lukeneita häirinnyt. Ishiguro toi hienovireisesti esille ajan
rajallisuuden ja vaikeuden korjata mennyttä. Keskustelimme myös miksi
kloonatut lapset eivät paenneet (kysymys taisi nousta ei-lukeneilta ja
myös Tapio esitti saman kun katsoimme elokuvan) ja miksi
aasialaistyttöjen on vaikea paeta poikia palvovasta kulttuuristaan,
miksi perheväkivallan uhri ei pakene... Kirjassa pako ei noussut
missään vaiheessa esille vaan kloonatun elämäntehtävä oli luovuttaa
elimiä. Tämän tehtävän kasvattajat toivat kyllä esille, vaikkeivät
sitä suoraan sanoneetkaan. Elämäntehtävää ei kyseenalaistettu ja
jatkoaikakin paljastui vain sitkeäksi romanttiseksi huhuksi (olisiko
tässä Ishiguron näkemys uskonnosta, kun keskustelimme, ettei kirjassa
ollut uskonnollisuutta?)

Viikonloppuna katsoin elokuvan ehkä ensinnäkin liian nopeasti kirjan
lukemisen jälkeen, koska nyt ärsytti "virheet" mitä elokuvaan oli
tehty enemmän kuin kokonaiskuva. Ja kuten Katriinakin kertoi jo
elokuvan nähneenä, elokuvan lopun kirjan sanoman tiivistyspuhe tuntui
alleviivaavuudessaan ärsyttävältä. Myös kirjan tiiviin ystäväkolmikon
Ruthin, päähenkilö Kathy H.:n ja Tommyn suhde jäi elokuvassa vähän
yksipuoliseksi, tai Ruth oli elokuvassa lähinnä paha, kun kirjassa
hänen persoonansa oli kuitenkin paljon moniulotteisempi ja ystävyyden
kiemurat monimutkaisia.

Tässä pikainen tiivistys, laitan tämän nettiin ja vapaasti voivat
kaikki kommentoida!

Seuraavaksi kirjaksi valittiin J.M. Coetzeen Häpeäpaalu. Sitä on hyvin
saatavilla kirjastosta. Luodataan tällä kertaa merellisissä
maisemissa, Vuosaaressa. Nähdään klo 16 Vuosaaren abc:llä, osoitteessa
Vuotie 4. Sään salliessa jatketaan siitä eteenpäin.
Ennakkoilmoittautuminen tälle luotauskerralle viim. su 12.6. vaikka
listalle tai minulle.

Iloisiin luotaamisiin ja mukavaa kirjallista viikkoa kaikille!

Riina